Untamalan kylätalossa

Nyt on reilu viikko kahvilayrittäjän arkea takanapäin. Ensimmäiseen viikkoon on mahtunut paljon erilaisia tapahtumia, tapaamisia, iloja ja alkukömmähdyksiä. Sanat eivät läheskään riitä kertomaan sitä mitä sydän tuntee. Yritän nyt reunasta kuitenkin hiukan valottaa millaista kahvilayrittäjän arjen alkumetrit ovat olleet.

Kuva: Kaisa Karttunen

Torstaina saimme kahvilaamme ystävämme Lydia Toivasen taidetta. Sateen ropistessa vanhan kylätalon kattoon saimme nauttia Rullakartiinassa taivaallisesta musiikista ja taiteesta, ystävien seurasta ja kesästä.  Kiitos Lydialle, musisoijille ja tietenkin kaikille avajaisvieraille pakahduttavasta illasta.

Kuvat eivät millään tavalla liity tekstiin, mutta Rullakartiinaan kylläkin  :) Kuva: Kaisa Karttunen

Laitilassa oli viikonloppuna munamarkkinat. Suomen munakuntanakin tunnetussa Laitilassa riitti vilskettä markkinoilla ja niiden myötä ihmiset löysivät tiensä myös Rullakartiinaan. Koristelimme yhden pöydistämme munamarkkinateeman mukaisesti keltaisin kukin, kukkopöytäliinoin ja tietenkin aiheeseen sopivin kynttilöin.

Kiitos Laura kynttilöistä :) Kuva: Selja Kinnunen

Päällimmäisenä ensimmäisestä viikosta on jäänyt mieleen mahtavat asiakkaat ja yllättävät kohtaamiset. Suloiset ystävät, jotka ovat viihdyttäneet meitä kaskuillaan leipoessamme ja siivotessamme, mutta myös vapaa-aikoinamme. Ensimmäistä viikkoa kuvaa myös sikeä uni, jota edses kärpäset eivät pysty häiritsemään, väsyneet jalat illalla ja kiitollinen mieli Suomen Suvesta, yhtiökumppaneista, Untamalasta ja ystävistä!

Lopuksi vielä kuva pihamaamme kukista, ihan vain Juhannuksen kunniaksi! Kuva: Kaisa Karttunen 

Julkkiksia!

Kolme kokonaista työpäivää takana. Ja me ollaan jo ihan julkkiksia. Tänään meistä oli itse Laitilan Sanomissa melkein koko sivun juttu! Moni oli tullut tänään kahvilaamme lehtijutun perusteella. Lehtijutussa oli kaksi kuvaa, toinen kuva oli meistä kahvilan pitäjistä ja toinen kolmen suklaan kakusta. Moni tuli tänään myyntitiskin taakse ja pyysi "sitä kakkua, joka oli lehdessä".

Kolmen suklaan julkkiskakku. :)

Aamupalalla. Mukavia työsuhde-etuja.

Melkein myös hirvitti mennä paikalliseen S-markettiin, kun tuntui, että meidät varmaan tunnistetaan. :) Ja katsotaan tarkkaan ostoskoriin, että mitä Rullakartiinaan oikein ostetaan. Tai ei siis ostoskoriin, vaan reunojensa ylitse pursuavaan ostosKÄRRYYN. Tuttua kassamyyjääkin nauratti taas kerran meidän ostokset, ja ohitse kävellessään hän sanoi, että hän ei aio ollenkaan katsoa meidän ostoskärryihin eikä kommentoida meidän ostoksia mitenkään. Nimittäin samainen myyjä joutui piippaamaan meidän ensimmäiset ruokaostokset avajaispäivää edeltävänä iltana. Ja niitä ostoksiahan oli. Jono vaan kasvoi ja kasvoi meidän takana, ja me lapattiin hihnalle aina vain lisää tuotteita. Puolessa välissä hän katsahti liukuhihnan sijaan meitä ja kysyi: "Täytyy esittää teille tällainen klassinen kysymys, että oliko tytöillä nälkä ennen kuin tulitte kauppaan?" Ja lopuksi hän huikkasi, että hän voi hyvillä mielin toivottaa meidät tervetulleiksi huomenna uudelleen. Arveli varmaankin, ettemme selviäisi seuraavaan päivään niillä ostoksilla.

Ennen ruokaostosten tekemistä kävimme hakemassa Laitilan virvoitusjuomatehtaalta tilauksen, jonka yhtiökumppanini oli puhelimitse eilen tehnyt. Astuimme tehtaaseen sisään ja kysyimme tilausta Rullakartiinaan. Lisäsimme, että tilaus on aika pieni. Ihmettelimme, kun työntekijä sanoi, että no ei tämä nyt kovin pieni tilaus ole. Kun kävelimme tilauksemme luokse, huomasimme, että no on tässä jonkin verran tosiaan kannettavaa. Lava ylsi päidemme tasalle. Olisi luullut, että hälytyskellot olisivat siinä vaiheessa alkaneet kilistä, ja niin ne taisivat yrittääkin, mutta kohta paikalle pelmahti monta nuorta poikaa auttamaan laatikoiden kantamisessa, ja mekin siinä hämmennyksessä käärimme hihat ylös. Jossain vaiheessa sitten aloimme ihmetellä, että miten näitä laatikoita tosiaan näin paljon tuli. Paljonko me ollaaan oikein tilattu. Auto täyttyi täyttymistään ja mietimme, että ei nämä taida mahtua tänne alkuunkaan. Pojat sanoivat, että kun vähän logistisia taitoja tässä käytetään, niin kaikki limupullot saadaan kyllä autoon. Kun viimeinenkin limupullo oli todellakin saatu autoon, vasta silloin avasimme silmät todellisuudelle. Ymmärsimme, että tilaukseen oli tainnut tulla virhe. Yhtiökumppani oli tarkoittanut tilata kolme PULLOA jokaista makua, mutta väärinkäsityksen seurauksena tilaukseen olikin tullut kolme LAATIKOLLISTA pulloa jokaista makua. Laatikossa oli siis 24 pulloa. Eli 72 pulloa jokaista makua. Kertaa kuusi eri makua!!!

Katsoimme toisiamme ja kasvot kalpenivat. Emme saisi kuuna päivänä myytyä näin montaa pulloa kesän aikana. Joutuisimme litkimään juomia seuraavat kaksi vuotta. Kyllä hävetti, mutta pakotimme askeleet konttorille ja pyysimme tilaukseen muutosta. Aloimme kantaa laatikoita takaisin tehtaalle kasvot häpeästä punaisina. Siinä vaiheessa apukantajat olivat kaikonneet. Jäljelle jäi vain yksi poika, joka urhoollisesti tarjoutui auttamaan tyttöparkoja kantamaan juuri autoon rahdatut laatikot autosta takaisin tehtaalle. Kun urakasta oli selvitty, ajattelimme, että haluamme tuota urhoollista auttajaamme kiittää jotenkin. Sanoimme hänelle, että Rullakartiina tarjoaa sinulle ilmaiset kahvit. Ja niin sovittiin. Töittensä jälkeen auttajamme tuli ilahduttamaan iltaamme ja saimme tarjota hänelle kahvit. Lähtiessään hän kirjoitti eteisessä olevaan vieraskirjaan seuraavat sanat: "Vielä kun tilaukset saatte kuntoon, niin selkä kiittää. :) Muuten tunnelmallinen ja ihana paikka." Voiko hellyttävämpää palautetta saada! Jos luet tätä blogitekstiä, niin kiitämme ja kumarramme vielä kerran! Tervetuloa taas uudelleen Rullakartiinaan!

@ Kaisa Karttunen

Tämän kylän asukkaat ovat aivan ihania! Meistä olisi ihana, jos tästä Huvikummusta tulisi kyläläisten olohuone, jossa he voisivat rupatella päivän kuulumiset. Istua niin pitkään kuin haluavat. Sitä on jotenkin niin kiitollinen näille kyläläisille. Eräskin hellyttävä naapuri kävi tänään kahvilassamme vain kertoakseen, että voimme hakea häneltä raparpereja. Niinpä kipaisimme illalla naapurissa, ja nyt suunnittelemme laajentavamme menuta raparperipiirakalla ja raparperimehulla.

Tämä kahvilan pitäminen on antanut meille jo näinä kolmena päivänä niin paljon. Tuntuu, että sydän on pakahtua kiitollisuudesta, ilosta ja onnesta. Kaikki tuntuu ihan epätodellisen ihanalta. Aina kun astuu keittiön puolelta kahvilan puolelle, aina onni vain kasvaa suuremmaksi ja suuremmaksi. Ihmettelee itsekseen, että miten näin ihania kohtaamisia ihmisten kanssa voi edes olla. Ja miten näitä tulee jatkuvalla syötöllä. Eihän tällaista onnea edes kestä.

Kylän lapset ovat myös niin hellyttäviä. Sunnuntaina eräät pojat kävivät meillä kaakaolla kolme kertaa! Kun kolmannen kerran näin Jopot parkkeerattuna portaiden eteen, tuntui, että sydän pakahtuu. Tänään puolestaan eräs tyttö tuli pyytämään jätskiä, ja tuntui kauhealta aiheuttaa hänelle pettymys, sillä meillä ei ole vielä valikoimassa jäätelöä. Ehdotimme hänelle kuitenkin nopeasti, että voisimme tehdä hänelle jätskiannoksen, jos hän haluaa. Hän halusi ja teimme hänelle annoksen paloittelemalla suklaata, pätkiksiä, cookieseja vaniljajätskiin ja lorauttamalle kinuskikastiketta päälle. Hellytti katsoa, kun tuo suloinen tyttö istui silmät loistaen latte-mukiin tehty jääteloannos kädessään eräässä pöydässä ja lusikoi annostaan. Päivän päätteeksi saimme terveisiä hänen äidiltään. Tyttö oli kuulemma sanonut äidilleen, ettei hän ole koskaan saanut yhtä ihanaa palvelua. Tällaisista palautteista saa niin paljon iloa!

@ Kaisa Karttunen

En malta vielä olla mainitsematta yhdestä ihanasta pienestä kahvila-asiakkaasta. Noin viiden vuoden ikäinen poika tuli äitinsä kanssa syömään mutakakkua ja jätskiä ja juomaan Herra Hakkarais -limonaadia. Kun poika oli äitinsä kanssa ovella lähdössä, olimme huikkaamassa pojalle kiitokset ja kielen päällä oli toivottaa heidät tervetulleiksi uudelleen. Kerkesimme vain aloittaa, että kiitos...., kun poika vei sanat suustamme: leveä hymy naamallaan hän katsoi meitä ja sanoi hyvin aikuismaisesti: "Kiitos, me tullaan kyllä vielä varmasti uudestaan." Toivottavasti tulettekin!

Pihakeinussa. Kuva: Kaisa Karttunen

P.S. Laitoimme nyt asetukset sillä tavalla, että kommentoida voi myös anonyymina! 

Humussa

Tämä viikonloppu Rullakartiinassa yhtä avajaishumua ja meillä Rullakartiinalaisilla humussa olemista!!! Ja humu jatkuu aina vaan....... 

Perjantain viimevalmistelut olivat valtavaa tohinaa. Ensin Turun päässä ja päivällä Untamalassa. "Kaakaojauho puuttuu! Voiko joku mennä kauppaan?" "Eikä, näistä tuli lättäniä!"  "Ei se haittaa." "Onko ruuveja?" Tätä se oli ja yömyöhään menikin.  (Tämän huomasi kertomansa mukaan naapurikin, joka oli yöllä kahdelta käynyt jääkaapilla.) Unet jäivät vähille, mikä aiheutti osaltaan humussa olemista. Mutta lauantaiaamuna väsymys ei painanut pätkääkään ja kaikki olennainen oli valmiina. Ihanat ja avuliaat ystävämme olivat näissä valmisteluissa korvaamattomia. He muun muassa siivosivat, somistivat, kitkivät rikkaruohoi, leikkasivat ruusupuskii, jakoivat mainoslappuja kyläläisten postilaatikoihin, kävivät kaupassa, koristelivat seiniä, pilkkoivat tomaattia ja sipulia sekä maalasivat upeita kylttejä ja veivät niitä tienvarsille... Kylttien pystytystä joku ohikulkija oli erehtynyt luulemaan liikennemerkkien sabotoimiseksi, mutta ei suinkhaan! Ihanat ystävämme eivät olleet pahanteossa vaan päinvastoin tekemässä palvelusta! KIITOS kaikille ja kaikesta!! 

Pihapiiri pyörän jopparilta, pyörä löysi myöhemmin paikkansa kyltin kannattajana 

Ja koittihan se avajaispäivä ja ensimmäiset viralliset asiakkaat. Mitä kohtaamisia koko päivä ja koko viikonloppu! Tämän työn suola, sokeri, jauhot ja kerma! Siis asiakkaat! Ensimmäistä kertaa tulostui asiakkaille kuitteja, joidena lopussa lukee Tove Janssonin muumeista poimittu lause: "Elämä on täynnä suuri ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan." Niinpä, siltä tämä on tuntunutkin. Uskalsimme aloittaa toteuttaamaan unelmaamme ja ihmeitä tapahtuu. Niitä te ihanat ihmiset tarjoilette meille sanoillanne, ilmeilläinne ja sillä, että tulette. Meidän omat kakkutarjoilut ovat pieniä niihin tarjoiluihin verrattuna. Ihmettä on myös tämä ympäristö ja kesä! Oikeastaan meistä tuntuu, että tämä kaikki on yhtä suurta ihmettä.  Lauantai-iltana olimme niin onnellisia (ja uupuneita), että nauroimme kaksi tuntia veet silmissä yhdessä. 

Untamalan onnenkengillä on tuntunut olevan vaikutusta

Eihän nämä ensimmäiset kaksi päivää ilman kommelluksia sujunut. Sehän myönnettäköön. Kassan oikeat napit ei tahtonu löytyä. Tilauksissa tuli sekaannuksia. Ajatus ei aina toiminut. Sunnuntaina myös tuolit tulivat testattua. Kerroimme juuri asiakkaallemme, kuinka olemme keränneet vanhoja huonekaluja kahvilaamme. Asiakas istahtaa ikkunan ääreen kauniille, vanhalle pinnatuolille. Kuluu tovi ja asiakas makaa lattialla. Onneksi ei käynyt muuta kuin tuoli meni rikki. Tämän jälkeen kaikki tuolit tarkastukseen ja syynäykseen ja suuret pahoittelut asiakkaalle tapahtuneesta. Kaikkea matkan varrella oppii! Yksi neuvo tulevalle kahvilayrittäjälle: testaa tuolien kestävyys. Jälkeen päin voi nolottaa, jos et tee tätä. Mutta ei kaikesta    selvittiin ja toivottavasti selvitään jatkossakin. Huomenna jatketaan humua!

Tuolit odottavat istujia (ja niiden luulisimme nyt kestävän)

P.S. Mainittakoon vielä yksi syy tähän humuun: työsuhde etuudet ovat loistavat. Tässä kirjoittaessani ja katsoessani pitsiliinoilla koristeltua seinää (tästäkin kiitos ihanille talkoolaisille) yhtikumppanini tarjoilee kuumaa kaakaota, höysteenä porkkanakakkua. Nam! Kyllä kahvilanpito on kivaa!

Nämä ihanat kuvat on ottanut ystävämme Kaisa Karttunen. 

(Seuraavaksi luvassa kuvia tarjoilutiskistämme, kylteistä ja leivonnaisista.)

Tervetuloa jo tutut asiakkaat uudelleen poikkeamaan meidän Rullakartiinaan ja uudet asiakkaat katsomaan, mistä tässä humussa on kyse!!

Vilskettä Rullakartiinassa

Meillä on ollut kahvilalla melkoista huisketta viimeiset kolme päivää. Päivät ovat venyneet pitkiksi illoiksi ja kahvilamme alkaa pikkuhiljaa olemaan valmis ensimmäisille vieraille. Olemme saaneet ihan mielettömän paljon apua, tukea ja iloa ystäviltä, kiitos rakkaat! Kyllä äiti oli oikeassa sanoessaan, että joukossa on voimaa ja yhdessä tekeminen riemukasta.

Näkymä meidän salonkiin

Eilen illalla oli Rullakartiinan neitsytmatka, kun Untamalan kyläkirkon hartausväki tuli kirkkokahveille Rullakartiinaan. Melko keskeneräistä kaikki eilen illalla vielä oli, mutta me kahvilanpitäjät olimme ihastuksissamme ensimmäisistä vieraista.  Saimme konkreettisesti harjoitella kahvilan pitämistä ja ihan hyvinhän se näytti sujuvan, vaikka me kaikki kolme rullakartiinalaista olimmekin jännityksestä hieman pökerryksissä. 

Rullakartiina on kerennyt myös opettaa minulle valtavasti asioita, vaikka olemmekin konkreettisesti olleet toteuttamassa kesäkahvilaamme vasta kolme päivää. 

Koska listat ovat tulleet meille erittäin tutuiksi muutaman viime päivän aikana, esitän tässä lopussa muutamat oppimani asiat mukavasti ja helppolukuisesti listan muodossa:

• Älä moppaa kattoa suu auki
• Todellisuus on miljoona kertaa parempaa kuin mielikuvat
• Kesällä pitäisi aina syödä ulkona

Tämä on kahvilanpitäjän todellisuutta. Ulkona auringonpaisteessa juustoisen pikapastan nauttiminen.

• On parasta olla töissä ystävien kanssa
• Ystävät ovat muutenkin parasta maailmassa. Tämä ei ole uuden oppimista, mutta kuten vanha sananlaskukin sanoo, kertaus on opintojen äiti.

En malta odottaa kunnes Rullakartiina aukeaa ja opettaa veilä paljon muuta!

Kuvat on muuten ottanut yhtiökumppanini Selja Kinnunen.

Peppi Pitkätossun kesäkahvila

Rullakartiina. Meidän yhteinen unelma ja pitkäaikanen haave on vihdoin toteutumassa. Kesäkahvila punaisessa maalaistalossa kauniissa luonnonmaisemissa. Emme olisi varmasti voineet kauniimpaa paikkaa kahvilallemme toivoa. Parhaillaan pihaympäristössä kukkii eriväriset syreenit ja keinut odottavat keinujia (ja ruohikko leikkaajaa). Tähän saakka olemme juosseet paikasta toiseen hoitamassa asioita niin yritysneuvonnassa, pankissa kuin verotoimistossa. Mutta nyt on vihdoin aika tarttua oikeasti luudan varteen, upottaa kädet multaan ja kantaa monesta eri paikasta haalitut pöydät, tuolit, liinat ja kankaat sisään ihanaan maalaistaloon. Avajaisiin enää neljä päivää, niin jännittävää!!

Punaiset keinut ja taustalla ihana puukirkkoa kiertävä kiviaita.

Viimesten kahden kuukauden aikana olemme olleet toisistamme erillään ja kahvilan suunnittelutyö on tapahtunut välillä tuhansienkin kilometrien päästä. Yksi on ollut melkein kaksi viikkoa Italiassa, kuulemma reseptien hakumatkalla. Ja pyytää matkavähennyksiä työreissusta. Italiasta ei itse asiassa ollut irronnut yhtään reseptiä, mutta alkumatkalla Tukholmasta löytyi mielettömän herkullinen, Chilestä kotoisin olevan ihanan naisen antama ohje, hänen chileläisbravuurinsa, Pie de Lemón. Sitruunamarenkikakku. Mutta ei mikä tahansa sitruunamarenkikakku, vaan kakku valmistetaan hyvin erikoiseen tapaan. Chileläinen marengin valmistus tapahtui aivan eri tavalla kuin Suomessa, ja resepti on tällä hetkellä hyvin yksityiskohtaisesti kirjoitettuna matkapäiväkirjan sivuille. Reseptien takia on siis matkustettu monia monia kilometrejä ja reseptimme ovat hyvin kansainvälisiä, kuten näkyy. ;)

Suussa sulava Pie de Lemón

Nyt olemme kuitenkin kaikki kolme Suomen maankamaralla ja samassa paikassa Suomeakin. :) Eilen ohjelmassa oli kahvilan siivoamista, jotta tänään saisimme muutettua tavarat. Eilinen siivoamisen aloittaminen oli kuitenkin monen mutkan takana. Alun perin innokkain meistä oli suunnitellut jo aamuyhdeksältä lähtevänsä siivoamaan. Päädyimme kuitenkin aamusta aluksi koulun atk-luokkaan hoitamaan keskeneräisiä asioita. Muokkasimme flyereita ja suunnittelimme, mitä nappuloita kassakoneeseen haluamme jne. Ja puhuimme oikein kovaan ääneen atk-luokassa, jotta kaikki ympärillä olijat kuulisivat, että Laitilassa on tosiaan lauantaina 8.6. erään kesäkahvilan avajaiset. :D

Kahden maissa iltapäivällä tulikuumassa helteessä (kuumuus oli melkein mahdoton Italian lomalta palanneelle, koska hän oli nimittäin palella tärissyt Italian kylmässä sateessa) aikomuksenamme oli vihdoin ottaa imuri ja moppi kyytiin ja suunnata kohti Laitilaa. Monta mutkaa oli kuitenkin vielä edessä. Ensinnäkin lämmöt nousivat Mercedeksessä huolestuttavan korkealle ja jouduimme soittamaan kaikentietäville veljillemme. Apu löytyi siitä, että tuuletukset laitettiin seuraavaksi puoleksi tunniksi pois päältä, joten matka oli aina vain hikisempi. Matkalla piti käydä ostamassa rättejä ja pesuaineita ja tankatakkin piti. Monta U-käännöstä piti sen yhden tankinkin takia tehdä. Kun kolmekymmentä kilometriä tietä oli takana, niin liikenne seisahtui edessä. Oli sattunut liikenneonnettomuus, mediheli säksätti taivaalla, paloautot ja ambulanssit kiisivät paikalle. Piti kiertää onnettomuuspaikka pientä kuoppaista metsätietä. Kun vihdoin pääsimme Laitilaan, ajattelimme vielä ennen siivousflow'hun pääsyä hakea Raumalta sinä iltana haettavat tavarat. Yhdellä nimeltä mainitsemattomalla kahvilan hengettärellä oli kuitenkin hieman heikohko suuntavaisto, joten Raumaa kierrettiin ympäri ämpäri. "Eli seuraavasta taitaa sitte olla vasemmalle, vai oota, kyllä, tai siis ei tää itse asiassa vaikuta tutulta, eiku ehkä sitteki, eiku nyt tiiän KÄÄNNY TUONNE OIKEALLE". Ja siinä vaiheessa tosiaan risteys oli jo puolessa välissä. Ja tätä ei tapahtunu vaan yhdessä risteyksessä vaan kertaa kakskymmentä.

Sitten tuli jo nälkä. Piti testata uunin toimiminen kesäkahvilassa. Oikein hyvin toimi. Sitten kun mahat olivat täynnä, niin kello näytti iltakahdeksaa. Vihdoin tyttäret pääsivät tarttumaan pölyhuiskuun ja luutuun. Reippaat pari tuntia hämähäkin seitit tippuivat nurkista alas, ja kahvila alkoi tuoksua ihanan raikkaalta. Ja silmät kirkastuivat kirkastumistaan. Suunnittelimme myyntitiskin paikkaa, koristelua ja tuntui, että jalat nousivat aina vain korkeammalle ja korkeammalle siitä kaikesta odotuksesta, innosta ja ilosta.

Suunnittelun, sisustuksen ja koristelun tuloksen saat nähdä lauantaina 8.6. Laitilassa Untamalan kylässä, Untamontie 79:ssä! Me kolme odotamme Sinua ja Sinun ystäviäsi ja toivotamme teidät tervetulleeksi kahvittelemaan persoonalliseen kesäkahvila Rullakartiinaan! Nähdään siellä!! :)

"Yksi kahvipannu sinne tai tänne - ei kai se suuria merkitse kun ollaan etsimässä pyrstötähtiä." Nuuskamuikkunen

Pihamaan villiintynyt ruohikko odottaa reipasta ruohonleikkaajaa.

Rättiä käärittiin lastaan ja hämähäkin seitit saivat kyytiä.