Julkkiksia!

Kolme kokonaista työpäivää takana. Ja me ollaan jo ihan julkkiksia. Tänään meistä oli itse Laitilan Sanomissa melkein koko sivun juttu! Moni oli tullut tänään kahvilaamme lehtijutun perusteella. Lehtijutussa oli kaksi kuvaa, toinen kuva oli meistä kahvilan pitäjistä ja toinen kolmen suklaan kakusta. Moni tuli tänään myyntitiskin taakse ja pyysi "sitä kakkua, joka oli lehdessä".

Kolmen suklaan julkkiskakku. :)

Aamupalalla. Mukavia työsuhde-etuja.

Melkein myös hirvitti mennä paikalliseen S-markettiin, kun tuntui, että meidät varmaan tunnistetaan. :) Ja katsotaan tarkkaan ostoskoriin, että mitä Rullakartiinaan oikein ostetaan. Tai ei siis ostoskoriin, vaan reunojensa ylitse pursuavaan ostosKÄRRYYN. Tuttua kassamyyjääkin nauratti taas kerran meidän ostokset, ja ohitse kävellessään hän sanoi, että hän ei aio ollenkaan katsoa meidän ostoskärryihin eikä kommentoida meidän ostoksia mitenkään. Nimittäin samainen myyjä joutui piippaamaan meidän ensimmäiset ruokaostokset avajaispäivää edeltävänä iltana. Ja niitä ostoksiahan oli. Jono vaan kasvoi ja kasvoi meidän takana, ja me lapattiin hihnalle aina vain lisää tuotteita. Puolessa välissä hän katsahti liukuhihnan sijaan meitä ja kysyi: "Täytyy esittää teille tällainen klassinen kysymys, että oliko tytöillä nälkä ennen kuin tulitte kauppaan?" Ja lopuksi hän huikkasi, että hän voi hyvillä mielin toivottaa meidät tervetulleiksi huomenna uudelleen. Arveli varmaankin, ettemme selviäisi seuraavaan päivään niillä ostoksilla.

Ennen ruokaostosten tekemistä kävimme hakemassa Laitilan virvoitusjuomatehtaalta tilauksen, jonka yhtiökumppanini oli puhelimitse eilen tehnyt. Astuimme tehtaaseen sisään ja kysyimme tilausta Rullakartiinaan. Lisäsimme, että tilaus on aika pieni. Ihmettelimme, kun työntekijä sanoi, että no ei tämä nyt kovin pieni tilaus ole. Kun kävelimme tilauksemme luokse, huomasimme, että no on tässä jonkin verran tosiaan kannettavaa. Lava ylsi päidemme tasalle. Olisi luullut, että hälytyskellot olisivat siinä vaiheessa alkaneet kilistä, ja niin ne taisivat yrittääkin, mutta kohta paikalle pelmahti monta nuorta poikaa auttamaan laatikoiden kantamisessa, ja mekin siinä hämmennyksessä käärimme hihat ylös. Jossain vaiheessa sitten aloimme ihmetellä, että miten näitä laatikoita tosiaan näin paljon tuli. Paljonko me ollaaan oikein tilattu. Auto täyttyi täyttymistään ja mietimme, että ei nämä taida mahtua tänne alkuunkaan. Pojat sanoivat, että kun vähän logistisia taitoja tässä käytetään, niin kaikki limupullot saadaan kyllä autoon. Kun viimeinenkin limupullo oli todellakin saatu autoon, vasta silloin avasimme silmät todellisuudelle. Ymmärsimme, että tilaukseen oli tainnut tulla virhe. Yhtiökumppani oli tarkoittanut tilata kolme PULLOA jokaista makua, mutta väärinkäsityksen seurauksena tilaukseen olikin tullut kolme LAATIKOLLISTA pulloa jokaista makua. Laatikossa oli siis 24 pulloa. Eli 72 pulloa jokaista makua. Kertaa kuusi eri makua!!!

Katsoimme toisiamme ja kasvot kalpenivat. Emme saisi kuuna päivänä myytyä näin montaa pulloa kesän aikana. Joutuisimme litkimään juomia seuraavat kaksi vuotta. Kyllä hävetti, mutta pakotimme askeleet konttorille ja pyysimme tilaukseen muutosta. Aloimme kantaa laatikoita takaisin tehtaalle kasvot häpeästä punaisina. Siinä vaiheessa apukantajat olivat kaikonneet. Jäljelle jäi vain yksi poika, joka urhoollisesti tarjoutui auttamaan tyttöparkoja kantamaan juuri autoon rahdatut laatikot autosta takaisin tehtaalle. Kun urakasta oli selvitty, ajattelimme, että haluamme tuota urhoollista auttajaamme kiittää jotenkin. Sanoimme hänelle, että Rullakartiina tarjoaa sinulle ilmaiset kahvit. Ja niin sovittiin. Töittensä jälkeen auttajamme tuli ilahduttamaan iltaamme ja saimme tarjota hänelle kahvit. Lähtiessään hän kirjoitti eteisessä olevaan vieraskirjaan seuraavat sanat: "Vielä kun tilaukset saatte kuntoon, niin selkä kiittää. :) Muuten tunnelmallinen ja ihana paikka." Voiko hellyttävämpää palautetta saada! Jos luet tätä blogitekstiä, niin kiitämme ja kumarramme vielä kerran! Tervetuloa taas uudelleen Rullakartiinaan!

@ Kaisa Karttunen

Tämän kylän asukkaat ovat aivan ihania! Meistä olisi ihana, jos tästä Huvikummusta tulisi kyläläisten olohuone, jossa he voisivat rupatella päivän kuulumiset. Istua niin pitkään kuin haluavat. Sitä on jotenkin niin kiitollinen näille kyläläisille. Eräskin hellyttävä naapuri kävi tänään kahvilassamme vain kertoakseen, että voimme hakea häneltä raparpereja. Niinpä kipaisimme illalla naapurissa, ja nyt suunnittelemme laajentavamme menuta raparperipiirakalla ja raparperimehulla.

Tämä kahvilan pitäminen on antanut meille jo näinä kolmena päivänä niin paljon. Tuntuu, että sydän on pakahtua kiitollisuudesta, ilosta ja onnesta. Kaikki tuntuu ihan epätodellisen ihanalta. Aina kun astuu keittiön puolelta kahvilan puolelle, aina onni vain kasvaa suuremmaksi ja suuremmaksi. Ihmettelee itsekseen, että miten näin ihania kohtaamisia ihmisten kanssa voi edes olla. Ja miten näitä tulee jatkuvalla syötöllä. Eihän tällaista onnea edes kestä.

Kylän lapset ovat myös niin hellyttäviä. Sunnuntaina eräät pojat kävivät meillä kaakaolla kolme kertaa! Kun kolmannen kerran näin Jopot parkkeerattuna portaiden eteen, tuntui, että sydän pakahtuu. Tänään puolestaan eräs tyttö tuli pyytämään jätskiä, ja tuntui kauhealta aiheuttaa hänelle pettymys, sillä meillä ei ole vielä valikoimassa jäätelöä. Ehdotimme hänelle kuitenkin nopeasti, että voisimme tehdä hänelle jätskiannoksen, jos hän haluaa. Hän halusi ja teimme hänelle annoksen paloittelemalla suklaata, pätkiksiä, cookieseja vaniljajätskiin ja lorauttamalle kinuskikastiketta päälle. Hellytti katsoa, kun tuo suloinen tyttö istui silmät loistaen latte-mukiin tehty jääteloannos kädessään eräässä pöydässä ja lusikoi annostaan. Päivän päätteeksi saimme terveisiä hänen äidiltään. Tyttö oli kuulemma sanonut äidilleen, ettei hän ole koskaan saanut yhtä ihanaa palvelua. Tällaisista palautteista saa niin paljon iloa!

@ Kaisa Karttunen

En malta vielä olla mainitsematta yhdestä ihanasta pienestä kahvila-asiakkaasta. Noin viiden vuoden ikäinen poika tuli äitinsä kanssa syömään mutakakkua ja jätskiä ja juomaan Herra Hakkarais -limonaadia. Kun poika oli äitinsä kanssa ovella lähdössä, olimme huikkaamassa pojalle kiitokset ja kielen päällä oli toivottaa heidät tervetulleiksi uudelleen. Kerkesimme vain aloittaa, että kiitos...., kun poika vei sanat suustamme: leveä hymy naamallaan hän katsoi meitä ja sanoi hyvin aikuismaisesti: "Kiitos, me tullaan kyllä vielä varmasti uudestaan." Toivottavasti tulettekin!

Pihakeinussa. Kuva: Kaisa Karttunen

P.S. Laitoimme nyt asetukset sillä tavalla, että kommentoida voi myös anonyymina!